Chain Girl (Vanha nukkeblogi): Picfic: Kohtalon vangit osa 4/4

Heipsan!

Heh...kyllä olen ainakin joskus kirjoittanut tarinaa ja tämän osan juoni ja ylipäänsä koko osa muuttui moneen kertaan samalla muuttaen koko tarinan loppua.
En tiedä, onko tämä nyt erityisen hyvä, ehkä tapahtumat etenevät sekavasti ja nopeasti, mutta yritän panostaa seuraavaan osaan enemmän! Lupaan sen!

Muistinvirkistystä:
-Voitte vilkaista Draamatarina-osion, mutta varoitan, aikaisemmat osat voivat olla aika...huonoja.
-Voitte myös vilkuilla nukkeloisten profiilien hirtoria-osioita! ^^
-Alku lyhyesti:
Naomi tuli ja pysäytti rauhan tuoden mukanaan tietoa ns. Alicesta, joka oli jo aikaisemmin vaivannut mm. Ichigon elämää.
Pian tämän jälkeen Alice ilmestyi Miomille tunkeutuneena Chiman mieleen ja vallanneena tämän. Ichigo ehti auttamaan, mutta ajautui teleportaalilla vähän matkan päähän jatörmäsi siellä Zoey:n, joka sekoitti Ichigon elämän kertomalla olevansa tämän sisko. Lisäksi Zoey kertoi olevansa hirviönmetsästäjä ja tämä toi epäluottamusta.
Zoeyn ja Harun selvitettyä välejään, he näkivät metsikössä Ichigon, joka oli ajamassa Alicea (Chiman muodossa) takaa, mutta joutui pysähtymään, sillä ei saanut henkeä. Zoey ja Haru lähtivät tämän perään ja jättivät Ichigon, joka oli vannonut olevansa kunnossa, yksin metsänreunalle, mutta hän ei ollut ollut kunnossa ja onneksi Naomi sattui paikalle.

Samaan aikaan Scarlett kertoi Miomille suuresta salaisuudestaan, joka kuitenkin sai Miomin suuttumaan ja lähtemään.
Naomi saapui Scarlettin luokse heikon Ichigon ja yllättyi Scarin taiankäytöstä. He saivat Ichigon parannettua ja tämä pyysi heitä etsimään Junen ja Miomin, jotta he voisivat lähteä auttamaan Alicen piirittämisessä.

Haru: Alice, et voi paeta enää! Luovuta suosiolla, niin ehkä emme ole niin ankaria.

Zoey: Kädet ylös senkin noita-akka! Me varmistamme, että jätät Chiman ja kaikki muutkin rauhaan!

?: Tämä kohtaus omaa tylsän lopun. Mutta joudun silti katsomaan sen uudelleen ja uudelleen...

?: Ehkä voisin muuttaa jotain pientä, mutta merkitsevää. *Naurahtaa.* Jos Alice ei jäisikään kiinni, vaan muuttaisin hänen kohtaloaan. Mitäs tästä sanotte?

***

Alice: *Juoksee*

Haru: Alice! Et voi paeta enää! Luovuta suosiolla, niin ehkä emme ole niin ankaria.

Zoey: Kädet ylös senkin noita-akka! Me varmistamme, että-!

Alice: *Keskeyttää Zoeyn* Te ette varmista mitään.

Alice: Sillä minä en luovuta näin helpolla! *Luo taikakehän*

Zoey: Mitä..?

Alice: Vien teidät pelilaudalleni rinnakkaiseen ulottuvuuteen, joka on kuin vääristynyt peili tälle teidän niin rakkaalle maailmallenne.

*Valo peittää alleen kaiken ja kaikki maailmassa, jota Maaksi kutsutaan.*

***

Haru: *Nousee* Missä olen?

Haru: Ai niin, rinnakkaistodellisuudessa. Mutta minusta tämä maailma näyttää aivan tavalliselta metsäsltä. Huijasikohan Alice meitä. Mitä sanot Zoey?

Haru: ... Zoey?

***

Zoey: *Nousee* Katkaisen vielä pään tuolta saastalta... *Mutinaa*

Zoey: Haru? Minne hän meni?

Alice: *Ilmestyy paikalle ja hihkaisee pirteästi* Heipä hei, pikku pelinappulani! Olen tuonut teidät peilin toiselle puolelle. Tämä maailma on saanut nimen Väärä maa.

Zoey: Saanko katkaista kaulasi nyt?

Alice: Se olisi sääli, ja hyvin harkitsematonta, sillä ette pääsisi täältä koskaan pois ilman minua. Lisäksi se, mitä minusta katselet, on vain hologrammi. En ole oikeasti täällä, tai siis siellä.

Haru: Mutta miksi toit meidät tänne?

Alice: Jotta minulla olisi ylivoima, tietenkin. Lisäksi lähiaikoina kaikki ei-ihmiset ovat asuttaneet Väärän maan. Tämä on heille kuin toinen koti.

Zoey: Minä olen ihminen!

Alice: Saanen nauraa! *Hykertelee*

Zoey: No, melkein...

Alice: Haru, myös Kohtalotar on eksynyt tänne. Hän valitsi muuten minun puoleni.

Haru: Ei hän voisi...

Alice: Zoey, myös pikkuveljesi harhaili täällä, joten otin hänet suojatikseni.

Zoey: Mutta...hänhän...Ei hän...

Alice: Olisit pitänyt veikastasi parempaa huolta. Hän ei ole vielä niin vanha, että pärjäisi yksin.

Zoey: Hän...ei voi...tämä...tämä ei ole todellista! *Alkaa huojua*

Haru: Zoey! *Huutaa taivaalle* Jos kuulet minua, etsitään Kohtalotar yhdessä. Minusta tuntuu, että hän osaa auttaa meitä. Etelässä on suuri suo, Ikisurun suo, josta varmasti löydämme hänet.